Täällä taas

Kas noin sitä meni taas viisi kuukautta enkä ole kirjoittanut mitään. Kevät on ollut kiireinen, ja pari uutta matkaakin on tehty. Näistä kirjoittelen kyllä vielä kuvineen tässä kesän aikana, ja koetan saada muutkin pienet matkavinkit koottua. Ylipäätään yritän nyt jälleen panostaa myös tähän kirjoitteluun, koska se tuo minulle itselle hetken rauhoittumisen, irtaantumisen ja antaa uutta boostia ennen kaikkea treeneihin.

Treenirintamalla onkin (kenties juuri blogihiljaisuudesta johtuen!) ollut koko kevään ajan hyvin vaihteleva trendi. Välillä olen käynyt pari viikkoa säännöllisesti treenaamassa, kunnes taas on iskenyt kiire ja muut menot. Totaalisia treenitaukoja on tullut huomaamamatta: välillä on huilailtu jopa lähes neljä viikkoa putkeen, välillä on selvitty yhden viikon karenssilla. Olen myös huomannut, että rutiinit ovat minulle tärkeitä. Silloin kun taukoa tulee, se helposti repsahtaa liian pitkäksi. "Jos sitä nyt on viikon ollut treenaamatta, niin hyvin voi olla toisenkin". Harmittaa kyllä, etten ole onnistunut löytämään kalenterista ja itsestäni tarvittavaa tehokkuutta urheiluun, sillä urheilun tuoma hyvä olo ja onnistumisen tunne siivittäisi varmasti myös arjen askareita helpommalla moodilla eteenpäin. En ole kuitenkaan ottanut liikaa stressiä asiasta, jos urheilu ei ole huvittanut niin sille ei ole voinut mitään. Elämässä on ollut tärkeämpiä asioita, ja tärkeintä että ne ovat sujuneet mallikkaasti. Alla olevan slogan on ollut yksi parhaista jo pitkään, mutta kuluneen vuoden aikana olen jotenkin irtaanunut siitä. Olen keksinyt syitä minkä takia en muka olisi voinut käydä aamuisin urheilemassa vaikka kello 6.00. Nyt takaisin ruotuun.

Toinen asia mikä harmittaa on, että olen päästänyt itseni nostamaan painoa - nimittäin elopainoa. Pitkät 12-14 tunnin päivät istuen tekevät väistämättäkin vaikutuksen vartaloon. Kun vielä matkat kuljetaan autolla / bussilla, jää hyötyliikunnan määrä lähes nollaan. Vartaloni reagoi urheiluun ja sen puuttumiseen voimakkaasti. Kun jatkan urheilua, tulokset nousevat ketterästi ja ulkonäkö kohentuu. Urheilemattomuus taas vaikuttaa yhtä nopeasti vastakkaiseen suuntaan. Koen olevani haastavassa tilanteessa, minun pitäisi laihduttaa. Apua. Olen aina urheillut urheilun ilosta, ulkonäköfaktorin ollessa toissijainen. Urheiluun kun kuuluu tuloksellisuus, ei ulkonäkö. Nyt täytyy hieman miettiä kuinka yhdistän vartalon muokkaamisen tavoitteen mieluiseen urheiluun. Tavoitteena ei tosin suinkaan ole mikään rantakunto (koska en käy rannoilla, heh), vaan sellainen olo, että urheilu on mukavaa, voin itse hyvin ja tunnen oloni hyväksi jälleen.

En ole koskaan ymmärtänyt naisten halua salata painoaan, koska kyllä se ulkonäkö kertoo enemmän kuin ne numerot. Ulkonäön pystyvät kaikki näkemään ja tuomitsemaan, jos siis sitä pelätään painon salaamisella. Siispä kun olen pitkä 168, näytti vaaka tänä aamuna tasan 64 kiloa. Ehdoton tavoite on 58 kiloa, siihen olen tottunut ja se on tuntunut hyvältä. Lihaskasvun tuomaa painonnousua en tietenkään pistä pahakseni, eikä paino (edelleenkään) sanele mitään todellista päämäärää. Peili, tulokset ja oma hyvinvointi ovat prioriteetteja. Kuitenkin tilanteessa, jossa ylimääräistä on kertynyt huomattavasti, on vaaka oiva viikoittainen motivaattori tilanteen summittaiseen seuraamiseen.  Mistään senttimittailusta en välitä, liian vaivaalloista ollakseen kannattavaa. (Ollessani aiemmin jonkin verran lihaksikkaampi, vaaka näytti juurikin tuota 58 kiloa, eikä rasvaprosentti silloinkaan ollut kovin alhainen. Nyt pienemmällä lihasmassalla 64 kiloa tekee aikasmoisen efektin).

kuva: täältä

Vaikka oma liikkuminen on ollutkin hieman heikossa hapessa niin onneksi Joensuun Kataja voitti koripallon Suomen mestaruuden, aivan mahtava juttu!! Meidän lähellä on tuollainen katukoriskenttä, jossa ollaan käyty pelailemassa ja heittelemässä huvikseen iltaisin. Mukavaa vaihtelua sekin muutoin niin hektisen elämän keskelle. Myös mailoja on tullut heiluteltua rangella ahkerasti. Pyörälenkkejäkin on suoritettu. Olenkin alkanut katsella itselleni hyvää pyörää, joka sopisi paremmin tällaiseen urheilumaiseen pyöräilyyn. Oma pyöräni on täysverinen kaupunkipyörä, jonka avulla kovaa polkeminen on kohtuullisen haasteellista. Voi kuitenkin olla, että pyörä jää toistaiseksi vain haaveeksi, sen verran tyyriitä kapistuksia ovat ne minun makuani miellyttäneet sinkulat. 

Treenitulosten osalta tällä hetkellä mitään ykkösmaksimeja ei tietenkään ole otettu. En suoraan luota sarjalaskureihin, koska treenaus on ollut niin epäsäännöllistä, että gappi sarjapainon ja maksimin välillä ei välttämättä ole niin suuri kuin mitä laskuri antaisi olettaa. Listataan tähän nyt tärkeimpiä saliliikkeitä ylös, jotta voin sitten kesän lopuksi naureskella näille pienille painoille, kun treenaan jo ihan eri sfääreissä silloin. 

Maastaveto opetteluvaiheessa. En ole koskaan oikein osannut tätä, ja olen tehnyt aiemmin jotain SJMV-romanialainen-normimave -sekoitusta, joka nyt on vaan sattunut passaamaan ja tuntunut hyvältä. Painorajat tulevat siinä kuitenkin vastaan, jos suorituksen haluaa pitää selälle turvallisena. Siispä siirryin normaalin maven opetteluun, ja viime treenissä tehtiin kevyitä suorituksia 100 kilolla.

Rinnalleveto niin mun lemppari. Raakana, allemeno minimaalinen. Olen koettanut tehdä lyhyempiä sarjoja (n 3x) 55 kilolla, ja viimeksi tauon jälkeen tein hieman pidempänä tuntumaa hakiessani 2x8x50kg.

Leuanveto mitä mä äsken huijasin, täähän se mun lemppari on. Omat lisäpainot vyötäröllä, ja siihen kun vielä vitosen heitti, niin meni hyviä suorituksia 5x. Tärkeää on aina, että suoritus lähtee suorilta käsiltä ja vartalo pysyy hallittuna. NO räpiköinti. Omalla painolla mennee 10 atm.

Kulmasoutu joo vähän turha liike, en oikein jaksa innostua. Teen 3x8x55kg.

Etukyykky nyt ois hierojalle, foam rollerille, venyttelylle ja kaikelle muullekin tarve. Selkä on niin jumissa, että liike mahdoton. Noh tuleepahan parempi vatsatreeni kun koko paino kaatuu keskivartalolle. 40-50 kilossa mennään sarjoissa.

Pystypunnerrus kiva liike, kamala tehdä. En osaa hengittää sarjojen aikana. Viiden sarjoja 32,5kg.

Kapea penkki, minun kompastuskivi. Todella tahmeaa, 40 kiloa on suurin paino, jolla taitaa mennä noin viisi suoritusta. 

Siinäpä ne tämän hetken parhaat, ei paljoa tarvitse rehvastella.

Alla olevassa kuvassa on vielä minun uusi mietelauseeni työhuoneen ikkunalaudalla. Tällä mennään. 

Back in business, toivottavasti pitkään.

Palataan asiaan. -LO