Treeniohjelma ja viikkokatsaus

Kuten jo aiemmin totesin, treenaukseni on ollut todella epäsäännöllistä. Ja sen huomaa. Kiireiden edesauttamana kiinnostus treenaamista kohtaan katosi viime syksynä lopullisesti. Tosin täytyy myöntää, että sitä ennenkin treenitahti oli ollut jo aika heikko. Selkeä laskusuhdanne. Tuntui, että kuntosaliharjoittelun motiivit ja yleinen ilmapiiri harrastuspaikoilla olivat muuttuneet sellaiseen suuntaan, joka ei itseäni miellyttänyt. Minua alkoivatkin muut harrastukset, kuten television katselu, kiinnostaa. 

Kiireisen syksyn ja kevään jälkeen auringon pilkahdellessa kilpaa elohopean nousun kanssa koin, että pääni ja minä kaipaamme liikuntaa. Repsahtanut ulkonäkö, kiristävät vaatteet ja väsymys olivat  tärkeimmät työntävät tekijät kohti hienhajua ja raskaita tankoja. Päätin panostaa kaikkeni kesäkuuhun, jonka aikana elämääni tulee muutos. Urheilusta tulee taas säännöllinen osa elämääni. 

Kulunut viikko onkin ollut mukava. Olen ollut töistä lomalla, joten olen voinut viikon keskittyä ainoastaan urheiluun ja terveelliseen, säännölliseen syömiseen. Olen saanut urakkani hyvin käyntiin. Salille ei ole ollut kiire, eikä myöskään sieltä pois. Olen pystynyt ajoittamaan salilla käyntini niin, että vältin pahimmat ruuhka-ajat. Aloitin myös kevyet aamulenkit nostaakseni juoksukuntoa ja pudottaakseni painoa. Toivon, että saisin rutiinin pidettyä myös jatkossa, mutta epäilen kyllä, että homma saattaa lipsua. Mutta ei haittaa, käyn sitten iltaisin silloin tällöin juoksemassa. Juokseminen on niin kivaa, että sitä ei kyllä voi kesäisin unohtaa :).

Olen päättänyt treenata nyt kolmijakoisella ohjelmalla. Se sopii parhaiten aikatauluuni, ja tällöin saan myös jaloille keskitettyä kunnollisen treenin. Kaksijakoiset tahtoivat kiireessä mennä kuitenkin yläkroppapainotteiseksi, ja jalkaosuus joko skipattiin tai sitten hoidettiin huolimattomasti. Ohjelma ei varmaankaan gurujen mielestä ole paras mahdollinen, mutta se on sellainen, jota minun tekee mieli mennä tekemään ja se on tärkeintä tässä vaiheessa. Vinkkejä ja liikeideoita saa toki antaa, otan ilolla vastaan :)!

Treeniohjelmani näyttää siis suurinpiirtein tältä, pientä muokkausta aina viikoittain ja tarpeen tullen:

1) Vetävät, yläkroppa

Rinnalleveto

Maastaveto

Leuanveto

Kulmasoutu

Alatalja

Hauis (2 liikettä)

2) Työntävät, yläkroppa

Pystypunnerrus

Kapea penkki

Olankohautuksia / alfoja / vipareita

Ranskalainen punnerrus

Ojentajaliikkeitä (max 2)

Dippi penkillä

Etunojapunnerrus

3) Jalat

Etukyykky

SJMV

Prässi

Etukyykky käsipainolla

Askelkyykky käsipainolla

Hyvää huomenta

Vatsat

kuva täältä

VIIKKOKATSAUS 23

Maanantai:

Aamulenkki noin 5 kilometriä + venyttely

Illalla sali, vetävät ylä

Maanantaina tein tosiaan ensimmäisen aamulenkin ja illalla kävin salilla. Rinnalleveto kulki hyvin, mutta hieman jouduin varomaan vielä selkääni johon noita iski nuolensa viime viikolla. Hauistahan jaksaisin tahkota vaikka tunnin putkeen, joten siksi tämä on ehdottomasti minun lempitreeni tällä hetkelä. Mikään ei voita riveä ja leuanvetoja featuring hauiskäännöt.

Tiistai:

Aamulenkki noin 5 kilometriä + venyttely

Illalla sali, työntävät ylä

Tiistaina oli taas aamulenkin vuoro, tuskien taival. Ei kiinnostanut yhtään lähteä, jouduin pakotuslinjalle. Lenkillä tajusin mennä hiljempaa kuin eilen, ja se tekikin siitä entistä tylsemmän. Lenkin jälkeen venyttelin rauhassa kotona. Illalla salilla sain taas tuskailla penkkipunnerruksen kanssa 2x8x35kg oli aivan tuskaa, ja onni matkassa, että viimeiset suoritukset eivät tipahtaneet ilman varmistajaa naamalle vaan nousivat ylös. Pystypunnerrusta samoilla painoilla. Harmittaa, että salilla millä käyn ei ole hyvää dippitelinettä. Tuskin vielä menisi montaakaan (jos yhtäkään), mutta olisi kiva päästä niitä tekemään vaikka ihan pienelläkin liikeradalla, ja voimien karttuessa sitten lisätä syvyyttä. Pidän kovin omalla painolla tehtävistä liikkeistä, joten dippejä kyllä kaipaan ohjelmaani tälle päivälle. 

Keskiviikko:

Aamulenkki ehkä noin kolme kilometriä 

Illalla sali, jalat

Keskiviikkona lähdin aamulenkille pienen tihkusateen saattelemana, mutta kappas kun kesken lenkin sade yltyi ja sitä tulikin sitten enemmän kuin tarpeeksi. Pienen puun alla pidin sadetta muutaman minuutin, mutta kun se ei tuntunut tyyntyvän, jatkoin juoksua. Pian olin niin litimärkä, uitettu, että oli pakko kääntyä suunniteltua aiemmin kotiin. Illalla tein ensimmäisen hyvän jalkatreenin kieltämättä reilusti yli vuoteen. Salilla tykkään aina tehdä vain yläkroppaa, ja jalkatreenit eivät kiinnosta ollenkaan. Olen siis teini-ikäinen poika. En tiedä miksi näin, jotenkin jalkojen treenaus on vain tylsää. Tänään kuitenkin päätin aloittaa homman huolella alusta ja opettaa itseni tykkäämään myös näistä. Treeneissä etukyykky oli kohtuullisen helppoa 50 kilolla, joka oli suuri yllätys. Tein myös pysäytyskyykkyä 30 kilolla tuntumaa hakiessani. Pitkästä aikaa tein myös SJMV niin maasta kuin pidolla, 85 kilolla enimmillään. 

Torstai: 
Pitkä kävelylenkki ja huolellinen venyttely

Torstaina herättyäni olin aivan jumissa. Kolmen päivän treeniputki ja miinuskalorit kyllä alkoivat tuntua. Teinkin aamulenkin kävellen ja venyttelin puolisen tuntia sen jälkeen. Päivä meni osaksi golfin parissa, joka sopivasti virkisti ja vetreytti kroppaa.

Perjantai:

Aamulenkki noin seitsemän kilometriä

Päivällä sali, vetävät ylä

Perjantaina oli taas kunnon aamulenkin vuoro. Vuorottelin juoksua ja kävelyä, ja nautin ihanasta ilmasta. Venyttelin paljon matkan varrella. Salilla maastaveto ja rinnalleveto oli pakko skipata takareisien äärimmäisen jumitilan vuoksi. Aloitinkin treenin leuanvedoilla, joissa tein seuraavan pyramidin: 5xBW, 4x5kg, 2x10kg, 1x15kg, 2x10kg, 4x5kg, 5xBW. Lisäksi kulmasoutupainot sain nostettua 57,5 kiloon ja muutenkin treeni tuntui hyvältä. Hauista tein pitkästä aikaa kulmatangolla, ja innostuin. Kyllä salilla on vain mukavaa. 

Ainut hieman ärsyttävä tekijä oli eräs mies, joka päätti vetää leukoja minun kanssa yhtä aikaa. Ei siinä mitään, tietenkin kanssani mahtuu treenaamaan. Ongelma on kuitenkin se, ettei salilla ole tarpeeksi pientä dippivyötä lisäpainoilleni, ja tämän vuoksi joudunkin virittelemään  omaan painonnostovyöhön kiinni salin dippivyön ketjun. Sanomattakin on selvää, että kyseessä on todellakin viritys, joka sattuu niin lonkkiin, vatsaan kuin varmasti itse vyöhönkin - sen verran pahannäköisesti se vääntyy lisäpainoen roikkuessa. Noh tämä mies sitten teki aina minun välissä leukoja, ja siirsi jakkarani kauas pois tangon alta, ja sarjan jälkeen hävisi jonnekin. Varmasti hän kyllä huomasi, että minulla on suuria vaikeuksia lisäpainojen kanssa siirrellä jakkaraa, mutta kertaakaan 7 sarjan aikana hän ei siirtänyt jakkaraa minulle takaisin sarjansa päätteeksi. Kyllä ärsytti. Onneksi oli kuulokkeissa hyvää musiikkia. Löysin jostain syystä vasta tänään Cheekin ja Diandran Fiiliksissä, ja pistinkin rajua repeattia koko leuanvetosetin ajan. Yeah!

kuva täältä

Palataan asiaan. -LO

Siisti kesäkuu

Asuntokin kaipaa kunnon siivousta ja siistimistä, jonka aion tässä piakkoin suorittaa, mutta aloitin tällä viikolla myös toisenlaisen siistimisen, nimittäin ruokavalion siistimisen. Kesäkuun ajaksi päätin jättää kaikki herkut pois ruokavaliosta. Sääntö on yksinkertainen: jos tarvitsee miettiä onko kyseinen tuote herkku, se on herkku, ja sitä ei saa syödä! Päiviä onneksi vain 30, ja ne kestetään vaikka mikä olisi. Pidän haasteista ja rajojen koettelusta. Eiköhän tämäkin vielä voitoksi käännetä :)! Tein  Exceliin (aah rakastan selkeitä Excel-taulukoita) ruokaohjelman, jota on helppo seurata. Apua ohjelmaan sain ihanalta ystävältä, ja se helpottaakin tätä tekemistä kun tietää, että suunta on oikea.

Aloitin myös aamulenkkeilyn. Aivan kamalaa. Hrrrr. Mutta töiden pakottamana lenkkeily aamuisin ennen töitä on helpoin ja paras ratkaisu. Odotan sitä aamua, kun lähteminen tuntuu hyvältä eikä siitä tarvitse kamppailla itsensä kanssa puolta tuntia. Aamulenkki on pituudeltaan vajaat 5 kilometriä, ja teen oma keksimäni jumpan (saa nauraa) siinä lomassa. Jumppa kestää noin 5 minuuttia, ja on kätevä tehdä matkan varrella. Aamutreeniin muutoin olen budjetoinut 30-40 minuuttia. Ensimmäisen kerran meni 31 minuuttia, mutta kotona sykkeitä tarkastellessani huomasin juosseeni liian kovaa aamutreeniksi. Jatkossa siis fiksummin!! :)

Salitreenit pitäisi saada kulkemaan. Tuo ihana ilma vetää liikaa puoleensa, ja olenkin ollut laiska suuntaamaan salille. Ja silloin kun olen suunnannut, olen lähtenyt liian nopeasti takaisin ulos. Salitreeni on parhaimmillaan mahtavaa. Jos jatkuvasti pitää tavoitella entisiä painoja, ja tehdä kevyitä aloitustreenejä, jää todellinen edistyminen ja haasteet saavuttamatta. Sen vuoksi rutiini, säännöllisyys ja sitä kautta kehittyminen ovat avainasiat harrastuksen mielekkyyteen.

Palataan asiaan. -LO

Täällä taas

Kas noin sitä meni taas viisi kuukautta enkä ole kirjoittanut mitään. Kevät on ollut kiireinen, ja pari uutta matkaakin on tehty. Näistä kirjoittelen kyllä vielä kuvineen tässä kesän aikana, ja koetan saada muutkin pienet matkavinkit koottua. Ylipäätään yritän nyt jälleen panostaa myös tähän kirjoitteluun, koska se tuo minulle itselle hetken rauhoittumisen, irtaantumisen ja antaa uutta boostia ennen kaikkea treeneihin.

Treenirintamalla onkin (kenties juuri blogihiljaisuudesta johtuen!) ollut koko kevään ajan hyvin vaihteleva trendi. Välillä olen käynyt pari viikkoa säännöllisesti treenaamassa, kunnes taas on iskenyt kiire ja muut menot. Totaalisia treenitaukoja on tullut huomaamamatta: välillä on huilailtu jopa lähes neljä viikkoa putkeen, välillä on selvitty yhden viikon karenssilla. Olen myös huomannut, että rutiinit ovat minulle tärkeitä. Silloin kun taukoa tulee, se helposti repsahtaa liian pitkäksi. "Jos sitä nyt on viikon ollut treenaamatta, niin hyvin voi olla toisenkin". Harmittaa kyllä, etten ole onnistunut löytämään kalenterista ja itsestäni tarvittavaa tehokkuutta urheiluun, sillä urheilun tuoma hyvä olo ja onnistumisen tunne siivittäisi varmasti myös arjen askareita helpommalla moodilla eteenpäin. En ole kuitenkaan ottanut liikaa stressiä asiasta, jos urheilu ei ole huvittanut niin sille ei ole voinut mitään. Elämässä on ollut tärkeämpiä asioita, ja tärkeintä että ne ovat sujuneet mallikkaasti. Alla olevan slogan on ollut yksi parhaista jo pitkään, mutta kuluneen vuoden aikana olen jotenkin irtaanunut siitä. Olen keksinyt syitä minkä takia en muka olisi voinut käydä aamuisin urheilemassa vaikka kello 6.00. Nyt takaisin ruotuun.

Toinen asia mikä harmittaa on, että olen päästänyt itseni nostamaan painoa - nimittäin elopainoa. Pitkät 12-14 tunnin päivät istuen tekevät väistämättäkin vaikutuksen vartaloon. Kun vielä matkat kuljetaan autolla / bussilla, jää hyötyliikunnan määrä lähes nollaan. Vartaloni reagoi urheiluun ja sen puuttumiseen voimakkaasti. Kun jatkan urheilua, tulokset nousevat ketterästi ja ulkonäkö kohentuu. Urheilemattomuus taas vaikuttaa yhtä nopeasti vastakkaiseen suuntaan. Koen olevani haastavassa tilanteessa, minun pitäisi laihduttaa. Apua. Olen aina urheillut urheilun ilosta, ulkonäköfaktorin ollessa toissijainen. Urheiluun kun kuuluu tuloksellisuus, ei ulkonäkö. Nyt täytyy hieman miettiä kuinka yhdistän vartalon muokkaamisen tavoitteen mieluiseen urheiluun. Tavoitteena ei tosin suinkaan ole mikään rantakunto (koska en käy rannoilla, heh), vaan sellainen olo, että urheilu on mukavaa, voin itse hyvin ja tunnen oloni hyväksi jälleen.

En ole koskaan ymmärtänyt naisten halua salata painoaan, koska kyllä se ulkonäkö kertoo enemmän kuin ne numerot. Ulkonäön pystyvät kaikki näkemään ja tuomitsemaan, jos siis sitä pelätään painon salaamisella. Siispä kun olen pitkä 168, näytti vaaka tänä aamuna tasan 64 kiloa. Ehdoton tavoite on 58 kiloa, siihen olen tottunut ja se on tuntunut hyvältä. Lihaskasvun tuomaa painonnousua en tietenkään pistä pahakseni, eikä paino (edelleenkään) sanele mitään todellista päämäärää. Peili, tulokset ja oma hyvinvointi ovat prioriteetteja. Kuitenkin tilanteessa, jossa ylimääräistä on kertynyt huomattavasti, on vaaka oiva viikoittainen motivaattori tilanteen summittaiseen seuraamiseen.  Mistään senttimittailusta en välitä, liian vaivaalloista ollakseen kannattavaa. (Ollessani aiemmin jonkin verran lihaksikkaampi, vaaka näytti juurikin tuota 58 kiloa, eikä rasvaprosentti silloinkaan ollut kovin alhainen. Nyt pienemmällä lihasmassalla 64 kiloa tekee aikasmoisen efektin).

kuva: täältä

Vaikka oma liikkuminen on ollutkin hieman heikossa hapessa niin onneksi Joensuun Kataja voitti koripallon Suomen mestaruuden, aivan mahtava juttu!! Meidän lähellä on tuollainen katukoriskenttä, jossa ollaan käyty pelailemassa ja heittelemässä huvikseen iltaisin. Mukavaa vaihtelua sekin muutoin niin hektisen elämän keskelle. Myös mailoja on tullut heiluteltua rangella ahkerasti. Pyörälenkkejäkin on suoritettu. Olenkin alkanut katsella itselleni hyvää pyörää, joka sopisi paremmin tällaiseen urheilumaiseen pyöräilyyn. Oma pyöräni on täysverinen kaupunkipyörä, jonka avulla kovaa polkeminen on kohtuullisen haasteellista. Voi kuitenkin olla, että pyörä jää toistaiseksi vain haaveeksi, sen verran tyyriitä kapistuksia ovat ne minun makuani miellyttäneet sinkulat. 

Treenitulosten osalta tällä hetkellä mitään ykkösmaksimeja ei tietenkään ole otettu. En suoraan luota sarjalaskureihin, koska treenaus on ollut niin epäsäännöllistä, että gappi sarjapainon ja maksimin välillä ei välttämättä ole niin suuri kuin mitä laskuri antaisi olettaa. Listataan tähän nyt tärkeimpiä saliliikkeitä ylös, jotta voin sitten kesän lopuksi naureskella näille pienille painoille, kun treenaan jo ihan eri sfääreissä silloin. 

Maastaveto opetteluvaiheessa. En ole koskaan oikein osannut tätä, ja olen tehnyt aiemmin jotain SJMV-romanialainen-normimave -sekoitusta, joka nyt on vaan sattunut passaamaan ja tuntunut hyvältä. Painorajat tulevat siinä kuitenkin vastaan, jos suorituksen haluaa pitää selälle turvallisena. Siispä siirryin normaalin maven opetteluun, ja viime treenissä tehtiin kevyitä suorituksia 100 kilolla.

Rinnalleveto niin mun lemppari. Raakana, allemeno minimaalinen. Olen koettanut tehdä lyhyempiä sarjoja (n 3x) 55 kilolla, ja viimeksi tauon jälkeen tein hieman pidempänä tuntumaa hakiessani 2x8x50kg.

Leuanveto mitä mä äsken huijasin, täähän se mun lemppari on. Omat lisäpainot vyötäröllä, ja siihen kun vielä vitosen heitti, niin meni hyviä suorituksia 5x. Tärkeää on aina, että suoritus lähtee suorilta käsiltä ja vartalo pysyy hallittuna. NO räpiköinti. Omalla painolla mennee 10 atm.

Kulmasoutu joo vähän turha liike, en oikein jaksa innostua. Teen 3x8x55kg.

Etukyykky nyt ois hierojalle, foam rollerille, venyttelylle ja kaikelle muullekin tarve. Selkä on niin jumissa, että liike mahdoton. Noh tuleepahan parempi vatsatreeni kun koko paino kaatuu keskivartalolle. 40-50 kilossa mennään sarjoissa.

Pystypunnerrus kiva liike, kamala tehdä. En osaa hengittää sarjojen aikana. Viiden sarjoja 32,5kg.

Kapea penkki, minun kompastuskivi. Todella tahmeaa, 40 kiloa on suurin paino, jolla taitaa mennä noin viisi suoritusta. 

Siinäpä ne tämän hetken parhaat, ei paljoa tarvitse rehvastella.

Alla olevassa kuvassa on vielä minun uusi mietelauseeni työhuoneen ikkunalaudalla. Tällä mennään. 

Back in business, toivottavasti pitkään.

Palataan asiaan. -LO

Bag madness

Laukut. Olen laukkunainen henkeen ja vereen. Yksinkertaisesti rakastan laukkuja. 

Niitä on ihana katsella ja omistaa. Niistä on ihana haaveilla. 

Ympäri vuoden on koukuttavaa seurata merkkien tulevia mallistoja ja uusia tuulia. 

Ulkomailla (erityisesti) on parhautta istahtaa kahvioon ja tutkailla ohikulkevien naisten ja miesten laukkuja. 

Laukkuintoiluni taisi virallisesti alkaa reilut kymmenen vuotta sitten kun siskoni toi minulle Roomasta Vuittonin pienen laukun ja huivin. Ihastuin Vuittonin klassiseen pochetteen kovin. No turning back. Silloin Vuittonilla oli vielä Suomessakin harvinaisuusarvoa. Sittemmin loin itselleni asiakkuussuhteen Tukholman Vuittonille, josta laukkujen ostaminen silloisella Visa Electronilla onnistui moitteettomasti. Vihdoin Louis Vuittonin saavuttua Helsinkiin laukuista haaveileminen helpottui huomattavasti. Laukkuja pääsee ihailemaan aina kun haluaa, ja tuotteiden tilaaminen on vaivatonta. Joskin liikkeen myötä myös Louis Vuitton rantautui yhä vahvemmin Suomen katukuvaan ja sitä kautta merkin yleistyminen sai monet laukkuharrastajat hieman perääntymään. 

Louis Vuitton on yksi ehdottomista lempimerkeistäni pienistä epäkohdista huolimatta. Marc Jacobsin siirryttyä sivuun Vuittonin suunnittelupöydän äärestä on linjaus selkeästi muuttunut enkä ole varma pidänkö siitä. Canvaslaukkujen hinnat ovat viimeisen viiden vuoden aikana kohonneet mielettömästi, jopa järjettömästi. Uudet mallit ja mallistot eivät ole yleisellä tasolla miellyttäneet minua. Kuitenkin tälläkin hetkellä himotuslistallani on muutama LV. Nähtäväksi jää toteutanko haaveitani koskaan nykyisellä hintatasolla. Minulle kun on aina tärkeää että tuote on hintansa arvoinen.

Ehdottomat lempimerkkini ovat Louis Vuitton, Chanel, Hermes, Prada ja Gucci. Toistaiseksi valitettavasti Hermekseltä en omista yhtään laukkua, koruja ainoastaan. Hermeksen Evelyne on ollut haaveeni jo usean vuoden, mutta vetoketjun puuttuminen on jotenkin saanut minut aina perääntymään ostosta. Muut Hermeksen laukut ovat toistaiseksi saavuttamattomissa minulle. Olen hypistellyt ja ihastellut Evelyneä useaan otteeseen liikkeessä ja se näyttää todella upealta luonnossa. Nahan laatu on mieletön ja laukku itsessään todella tilava. Kuitenkin vetoketju olisi kyseiseen laukkuun tarpeen, sillä esimerkiksi matkustaessa olen niin epävarma, että kaipaan turvaa tavaroilleni vetoketjun muodossa. Myöskään en ole osannut päättää minkä värisen laukun haluaisin. Musta olisi varma valinta, mutta jotenkin tylsä. Tämä ihanuus kaipaisi kirkkaampaa väriä osakseen. Alla olevassa kollaasissa Hermeksen Evelyne mielestäni parhaimmissa sävyissä.

kuvat: hermes.com

Tulevaksi kevääksi ja kesäksi haluaisin pussukkamaisen laukun. Joululomalla tutkailinkin Della Margassa Saint Laurentin vastaavia laukkuja, mutta en pitänyt nahan laadusta näissä yksilöissä. Vuitton olisi varma valinta laatunsa puolesta. Aionkin seuraavan kerran liikkeessäni käydessä mallailla kyseisiä yksilöitä. En vain osaa päättää haluaisinko laukun monogram -kuosilla vai epi-nahalla, kuten alla olevassa kollaasissa. Tykkään enemmän diskreeteistä yksilöistä, mutta epissä ei tällä hetkellä ole oikein mitään minua sykähdyttävää väriä...

Kuvat: vuitton.com

Celinestä on puhuttu jo useita vuosia. Itse en omista yhtään Celineä. Vielä. Siskoni Celinestä ihailin Celinen nahan laatua, ja laadukas nahkalaukku kelpaisi kyllä minullekin. Vuonna 2011 tai ainakin sen tienoilla taisi olla luggage-mallin läpilyönti, jolloin laukkumaailma sekosi tuosta uutuudesta. Laukkuja oli hankala saada ja lähes poikkeuksetta niitä joutui edes hetken jonottamaan. Itse en ole Celinelle lämmennyt ollenkaan, mutta viime aikoina Luggage ja Trapeze ovat jääneet painamaan myös minun mieltäni. Valinta ei ole kuitenkaan helppo. Haluanko enää tässä vaiheessa ostaa laukun, jos se on jo elinkaarensa ehtoopuolella? Vai ovatko Celinen yksilöt saaneet klassikon leiman ja tulleet pysyviksi yksilöiksi laukkumaailmaan? Luggage on myyntihinnaltaan jo lähes kaksinkertainen vuoteen 2011 verrattuna, joka tietenkin syljettää armottomasti. Tällä hetkellä kollaasin keskimmäinen yksilö, mikro luggage, olisi valintani, jos lottovoitto tulisi.

Kuvat: celine.com

Laukkukokoelmassani pidän erillään käyttölaukut ja upeuteni. Käyttölaukuiksi soveltuvat mainiosti muun muassa Coccinellen, Furlan ja Longchampin ajattomat laukut. Nämä ovat kestäviä ja niiden laskeminen likaiselle lattialle ei satu sydämeeni. Käyttölaukkuja ostan tarpeen mukaan sen kummemmin asiaa pohtimatta. Erikseen pidän sitten toteutuneet haaveeni, upeuteni, joita käytän pääosin vapaa-ajalla ja silloin tällöin arjessa harmaita päiviä piristämässä. Laukkukokoelmaani pyrin kartuttamaan hitaasti mutta varmasti. Säästän laukkuihin joka kuukausi rahaa ja silloin tällöin kykenenkin sitten muuttamaan jonkin haaveeni todeksi. Monien laukkujen hinnat nousevat kuitenkin todella nopeasti nykyisin, joten monet haaveet jäävätkin vain haaveiksi.

Aion tehdä laukuistani aina postauksia silloin tällöin, sillä tykkään lukea muiden laukuista, käyttökokemuksista ja haaveista. Jos jostain asiasta voin jutella tuntikausia, se on ehdottomasti laukut. Uskon myös ystävieni allekirjoittavan tämän täysin.

Palataan asiaan. -LO